Näyttelijät klovnien takana

 

ROOSA HANNIKAINEN  (Usva Huu)

Pienestä asti Roosa tapitti tv:stä uudestaan ja uudestaan Buster Keatonia, Marxin veljeksiä ja Chaplinia ja hurmaantui. Kun Roosa näki parikymppisenä dokumentin sairaalaklovneista, hän otti välittömästi selvää, missä klovneriaa voisi opiskella. Kaksi seuraavaa vuotta Roosa opiskeli Kööpenhaminan Commedia Schoolissa Tanskassa. Tuntui, että palaset alkoivat loksahdella paikalleen.

 

Klovneriassa saa olla täysin rehellinen ja tuntuu, että kaikki opittu kääntyy päälaelleen. Siitä mitä on aina yrittänyt kätkeä, saakin tehdä taidetta. Epäonnistuminen onkin lahja.

Roosalle kehittyi hurja tarve saada lisää tätä mystistä hedelmää, ja niin alkoi kurssien koluaminen  ulkomaita myöten.

 

Vuosien varrella Roosa on opiskellut klovneriaa erilaisilla klovnikursseilla mm. Eric De Bontin (Hollanti), Ana Vaquez De Castron ( Espanja), Angela De Castron (Brasilia), Mario Gonzalezin (Guetemala) ja Giovanni Fusettin (Italia) johdolla.

 

Teatterimaailma on kiehtova, mutta myös humanitaarinen auttamistyö kiinnostaa Roosaa. Tanskassa ollessaan Roosa kuuli maailmalla liikuskelevan klovneja, jotka kiertävät sota- ja hätäalueilla esiintymässä lapsille. Tuntui, että siinä loksahti vielä lujempaa Roosan tarve yhdistää teatteri ja ihmisten auttaminen tavalla tai toisella. Koulun loputtua Roosa pakkasi ystävänsä kanssa punanenät matkalaukkuun ja suunnisti kohti Ugandaa. Siellä kaksikko piti työpajoja entisille lapsisotilaille ja kiersi esiintymässä pienissä kylissä. Kokemus oli niin avartava, että pian Ugandasta paluun jälkeen Roosa perusti Suomeen yhdessä muutaman kollegansa kanssa Klovnit ilman rajoja-järjestön 2009.

 

Lapsille esiintymisessä oli monella tavalla aivan ihana ja valoisa puoli - ovathan lapset itsekin aikamoisia klovneja. Niinpä Roosa kehitti yhdessä Nina Wathénin kanssa Klovni Lilli Pii-hahmon YLEN: Pikku Kakkoseen. Sen jälkeen he valmistivat Klovni Lilli Pii-live-esityksen, jolla Roosa keikkailee aktiivisesti tänäkin päivänä.

 

Elämän tuomien kokemusten myötä tarve käsitellä kipeämpiä asioita klovnin kautta herätti paljon kiinnostusta Roosassa. Usva Huun soolo syntyi pitkälti omalle epämukavuusalueelle astumisesta. Tuntui, että kaikki se mitä lavalla syntyi, tuli omista kipupisteistä ja vaikeammista käänteistä elämässä. Tietyllä tavalla naivista tytöstä kasvoi hiukan vakavampi aikuinen nainen. Silti klovni ei ikinä menetä naiviuuttaan ja uskoaan hyvyteen. Ei Roosakaan.

 

Takaisin esityskuvaukseen

 

HELENA LEMINEN ( Grace Von Virtanen)

Itsenäisen naisen elämää viettävä Helena Leminen lopetti lukio-ikäisenä pianonsoiton ja hylkäsi haaveet klassisen pianistin urasta, koska pelkäsi päätyvänsä pianonsoiton opettajaksi. Klovneihin hän ei tuntenut mitään mielenkiintoa, vaan keskittyi sitä vastoin vuosikausiksi “vakavasti otettavan teatterin” opiskeluun ja -tekemiseen. Vuonna 2010 Leminen hakeutui viikon varoitusajalla teatterialan jatko-opintoihin Italiaan. Virallinen motiivi oli pinnan alla kytevä kiinnostus naamioteatteriin, epävirallisempi motiivi uusi, italialainen poikaystävä (nykyisin ex -etuliitteellä).

 

Giovanni Fusetin Helikos-teatterikoulussa Firenzessä Leminen asetti ensi kertaa päähänsä klovnin punaisen nenän, asteli täysin tietämättömänä tyhjäpäänä lavalle -ja hämmästyi. Tuo pieni, pyöreä pompula kasvoilla teki Lemisen persoonassa näkyväksi sellaisia puolia, joita hän normaalisti yritti peitellä tai joita hän jopa häpesi. Mitä enemmän Leminen antautui yleisön katseen edessä häpeällisten puoliensa valtaan, sitä hauskemmaksi ja tiiviimmäksi kontakti yleisön kanssa muodostui. Leminen oli myyty ja teatteriklovneriasta tuli kertarysäyksellä tärkeä osa hänen elämäänsä.

 

Sittemmin Leminen on tutustunut myös klovnina esiintymisen nurjiin puoliin: pelkoon, epäonnistumiseen, epävarmuuteen, kykenemättömyyteen. Paradoksaalisesti nämä esiintyjän “katastrofinainekset” ovat klovnin prosessin ytimessä, ja oikein hyödynnettynä valtava käyttövoima. Klovniensa Regina D. Ding Dongin, Railikin ja Grace von Virtasen kautta Leminen on alkanut oivaltaa, miksi ne sormet silloin nuorena pianoa soittaessa hikeentyivät ja juuri tärkeässä konsertissa lipsuivat koskettimilta minne sattuu …

 

Nykyisin klovneria ulottaa voimansa Lemisen elämässä myös esiintymisen ulkopuolelle. Teatteri-ilmaisun ohjaajan ja yhteisötaiteilijan työssään Leminen on hyödyntänyt klovneriaa mm. työyhteisöissä toteutetuissa koulutuksissa sekä palvelutaloissa muistisairaiden iäkkäiden ihmisten parissa. Lisäksi hän on kätilöinyt joidenkin uusien klovnien syntyprosessia.

 

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä mainittakoon, että Leminen on massiivisista vuosikausien välttely-yrityksistään huolimatta sittemmin päätynyt myös musiikkipedagogin opintoihin ja työhön -ja nauttii siitä suuresti! Hänen pienet oppilaansa pitävät tietämättään tuntien lomassa Lemiselle viikoittaista klovnerian (ja ihmisyyden!) mestarikurssia, jonka oppiaineina ovat mm. läsnäolo, sattuma, hetkessä eläminen ja suunnaton olemassaolon ilo.


Takaisin esityskuvaukseen

 

SOILE MÄKELÄ   (Halla Kalma)

Soilen klovni näyttäytyi lyhyesti ensimmäistä kertaa 90-luvun puolivälissä Philippe Gaulierin työpajan aikana, mutta Soile ei tunnistanut häntä. Kymmenen vuotta myöhemmin Italiassa Giovanni Fusettin koulussa syntyi Adolfa Romualda ja Soile ymmärsi takautuvasti mistä Gaulier oli puhunut.  Adolfa pakotti Soilen tekemään katuteatterimuotoista klovneriaa kesällä 2002 ja kiertämään Italiassa Toscanan kaduilla kansainvälisen klovniryhmä La Famiglia Finnaponen riveissä.

 

Vuosina 2008 ja 2010 Mäkelä jatkoi oman henkilökohtaisen klovninsa työstämistä Sveitsissä Pierre Bylandin opastuksella, sekä guatemalalaisen Mario Gonzalezin kanssa 2008 Italiassa, sekä Suomessa 2010 ja 2012.

 

Tämän jälkeen Soile on ohjannut kaksi klovneriaesitystä (Tanssiteatteri Hurjaruuth: Ruma Ankanpoikanen 2012 ja Teatteri Metamorfoosi: Femmes Fatales -The General Theory of Love 2013). Lisäksi hän on vetänyt lukuisia klovneriatyöpajoja, erityisesti Gonzalezin teatteripeli-tekniikan avulla. Teatteri Metamorfoosin ensemblen kanssa hän on työstänyt klovneriaa myös MetaLAB-liikelaboratoriossa, sekä taiteellisen johtajan asemassa suunnitellut ja järjestänyt “Maailman pienin naamio -punainen nenä” painotuksella MasQue -kansainvälisen naamioteatterifestivaalin vuonna 2013.


Kesällä 2016 Soile löysi uuden ulottuvuuden omasta naurettavuudestaan ja Fusettin kesäkurssilla syntyi Halla Kalma.

Mäkelää kiinnostaa myös klovnerian ja pyhän suhde ja tätä hän aloitti tutkimaan MetaLAB-liikelaboratoriossa vuonna 2017 nimikkeellä HolyCLOWN!

Takaisin esityskuvaukseen

HANNA TERÄVÄ (Unelia)

 

Hanna eli tyytyväistä tanssijan elämää vuoteen 2009 asti. Sitten iski salama, tuli klovniherätys, tuli ero, Tukholman Teatterikorkeakoulu ja sieltä klovnerian maisteri.

Tuli lukuisia klovnerian guruja, Philippe Gaulier, Mario Gonzales, Per Sörberg, Nalle Laanela, Angela Di Castro ja monia muita.

Giovanni Fusetti viimeisimpänä.

Hannan ensimmäinen klovnihahmo "Maija" syntyi Sofokleen Oidipuksen myötä Tukholmassa 2010 syksyllä.

Elämään tuli myös Clowns without Borders, Klovnit ilman rajoja-toiminta, Moldova, Palestiina, Siinain erämaa, Viro, Romania, lapset ympäri maailmaa joille annetaan lahjaksi naurun taikaa.

"Maijan" pikkusisaruksina ovat syntyneet myös "Viivi"(CwB), "Rakel"(Ruma ankanpoikanen) ja "Ruusunen" (Punainen Helmi-naisklovnifestivaali) ja nyt tuorein sisarusperheessä on "Unelia".

 

Takaisin esityskuvaukseen

 

IIKA HARTIKAINEN  (Ilmi)

 

Ilmi syntyi Teatteri Metamorfoosin järjestämällä Giovanni Fusettin `The Red Nose` kurssilla 2016. Samalla syntyi porukka, joka oli valmis viemään kurssilla alkunsa saaneet aktit askelta pidemmälle.  

 

Yksin soolon työstäminen ilman ohjaajaa olisi mahdotonta ilman työvälineitä. Niitä ovat antaneet Giovanni Fusetti, Norman Taylor ja Mark Gassot. Koska nämä henkilöt eivät valitettavasti ole läsnä elämässäni, olen käynyt päänsisäisiä keskusteluja heidän kanssaan.

 

Jotta homma ei ole mennyt aivan hulluksi yksinpuheluksi on apuja tullut onneksi myös ryhmältä. Olemme esitelleet viikon lopuksi soolotyöskentelymme helmet, pelanneet Mario Gonzalesin kehittämää teatteripeliä ja improvisoineet. Pienistä askelista on muodostunut polku joka on vienyt lähemmäksi sitä mielentilaa joka on alati avoin ihmetykselle. Ilmi on näyttänyt minulle, että kun todellisuus ja fantasia saavat saman arvoisen merkityksen tulee taiteesta toivoa luova osa kaipauksen ajamaa elämää.

 

Takaisin esityskuvaukseen

SINIKKA LUMILUOTO  (Dahlia Humus)

 

Sinikka Lumiluoto löysi Dahlia Humuksen Giovanni Fusettin Red Nose -workshopissa kesällä 2016, vuosi Fusettin huiman buffoon- workshopin jälkeen. Dahlia keikautti esille täysin toisenlaisen klovnin verrattuna Mona-Markettaan, jonka kanssa Sinikka tekee soveltavaa klovneriaa mm. muistisairaiden parissa. Klovneriakutina on kuljettanut Sinikkaa kouluttautumassa Italiassa ja Englannissa Suomen lisäksi ja nuuskimaan soveltavan klovnerian käyttömahdollisuuksia eri paikoissa. Dahlia Humuksen matka on jatkunut MetaCLOWN -projektissa, jossa on yksin ja upeassa ryhmässä utkittu millaisia ovia klovni availee soolomatkallaan.

 

Takaisin esityskuvaukseen